Itsetunto

Okei.

Olin ajatellut kirjoittavani seuraavaksi millaisia asioita olen kokeillut ruokailuni suhteen, millä kalori määrällä, millä tauotuksella,

Mutta nyt päätin etten kirjoitakaan siitä.

Aiheeni muuttui kun olen huomannut erään itselleni hyvin hyvin negatiivisen asian vaivaavan minua kovin.

Ennen treenaain pienellä opiskelijoiden salilla tässä asuntolassa. Sielä totuin niihin muutamaan ihmiseen jotka sielä käyvät ja yleensä kukaan ei välitäkkään juuri mitä toinen tekee, ellet nyt sitten odota pääseväsi käyttämään samaa välinettä. :D

On sellainen kotoinen ja hyvä olo treenata naama punaisena, kukaan ei vällitä. 

Mittä nut olemme poikakaverini kanssa siirtyneet uudelle ja paremmalle salille.

Täällä ole kokenut oloa että haluaisin vain olla näkymätön. :(

Treenaan niin sanotulla "miesten puolella", yleis puoli,

koska treenaan poikakaverini kansaa.

En ole ainoa nainen joka sielä treenaa ja se ei haittaa minua ollenkaan MUTTA,

Tämän kahden kuukauden treeniajan aikana sielä

Olen saanut niin monia halveksivia katseita toisilta naisilta. Arvioivia silmäyksiä, silmien pyörityksiä...

Miksi? En ymmärrä :(

Näinä päivinä haluaisin vain kadota. Minähän vain treenaan sielä niinkuin kaikki muutkin.

On totta että minäkin vilkuilen ympärilleni ja välillä katson mitä toiset tekevät, mutta en halua arvioida ketään. Jotkut vasta aloittavat, jotkut ovat tehneet pidempään. Toiset pudottavat painoa, joku kasvattaa lihasta ja toinen haluaa vain pitää itsensä kunnossa. Koskaan ei voi tietää millä periaatteella joku toinen treenaa ja asia ei minulle kuulu, joten en halua arvostella.

Esim. Itse en voi polvivammansa takia tehdä syviä kyykkyjä joten teen niin miten pystyn.

Tiedän että mm. Tästä olen saanut halveksevia katseita, mutta sen voin niellä, minulla on hyvä syy jonka itse tiedän ja olen hyväksynyt.

Mutta treenatessani ihan mitä muuta vaan... Selkää...

En ymmärrä... :( 

Jotenkin oma itsetunto laskee minulla siitä.

Anteeksi että olen täällä ja että treenaan näin.

Poikakaverini on tästä asiasta koittanut minua potkia pepulle. "Anna olla" "keskity treenaamiseen ja ole välittämättä kenestäkään muusta"

Itsetunnon kohottamiseksi (muunmuassa siksi) treenaan ja koitan saada itseni sinut itseni kanssa.

En vain pidä liiasta tuijottamisesta. 

Tulee lytistetty olo. :(

Onko kenelläkään muulla tätä ongelmaa?

Mietteliäs ja allapäin oleva Taku painuu nyt peiton alle miettimään asioita. 

Treeni on hauskaa!!!

Nyt tuli vähän turhan pitkä tauko tähän kirjoittamiseen... Sorry!

Kesä meni treenatessa ja töissä ja taas treenatessa, mutta myös hauskalla tavalla.

Mitä ite olen itsestäni oppinut

Treenin pitää olla hauskaa ja mukavaa jotta jaksan. Pakkopulla salille meno ei oo mun juttu enkä suosittele sitä kenellekkään! 

Jos salille ei jaksa mennä, älä mene väkisin! :)

Tee vaikka jotain muuta silloin :)

Itse olen kesä aikana käynyt pelaamassa myös jalkapalloa.

Jalkkis ei ole koskaan ollut mun juttu, mutta päätin lähteä mukaan pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Kyseessä oli Hanko beachfutis kisan harrastelia sarja :P

Hauskaa oli!!! Eiks se ookkin se pääasia vaikka palattiinkin ittemme finaaliin ja ihan täysiä! xD tokiksi tultiin! 

Kesän aikana en kauheasti taukoja treenaamisesta tai ruuasta. Juhannuksena nostin vähän kalorimäärääni ja sain herkutella.

Seuraava tauko oli reissuni Barcelonaan :) aurinkoa, ranta ja hyvää ruokaa, muuta en tarvinnut.

Sen jälkeen taas salille Suomessa ja uusi biisit päällä. 

Mun salikäyminen ei aina onnistuis, koska ei huvita ä, mut onneks mulla on ihana poikakaveri ja pt joka potkii muo persuksiin jos sitä tarvii.

Toissa viikolla sain kokeilla taas ihan uutta lajia minulle. Ja sekin oli loistavaa aerobista treeniä!!! Kirkkovenesoutua sain kokeilla työporukalla. Meillä oli meidän toimipisteeseen välinen kilpailu ja tämäkin piti sitten ottaa tosissaan x'D

Finaaliin mentiin ja voittikin olisi tullut mutta peräsin irtosi ja perämiehen oli vaikeempi ohjata sen 14 hengen moottoria joka veti kyllä (vaikka itse sanonkin) aivan sika hyvin :D 

Oon kyl niin ylpee meijän joukkueesta ^_^

Eli hauskaa mulla on ollut treenatessa

Vaikka se ei aina sitä ookkaan.

Ei yleensä aamusin kun 6 aikaan aamusta pitää lähteä juoksemaan 😅 

Mutta tämä tältä erää! Muistakaa että treenaaminen pitää olla hauskaa! <3

Takus life... nyt se alkaa

Tai kaikki on oikeastaan alkanut jo muutama kuukausi sitten.
Aloitin päämääräisen treenaamisen kuntosalilla. Tarkoituksenani oli aluksi pudottaa hieman painoani ja sitten alkaa kasvattaa lihasmassaa.

Painon pudotukseni alkaa pian olemaan purkissa. En ole turhia siinä kiirehtinyt ja olenkin antanut kroppani suhtautua ruokavalion muutokseen aivan rauhassa.
Helppoahan se ei ole ollut.

Miksi halusin muutaa elämän tyyliäni?

Olen koko pienen ikäni urheillut hyvin paljon. Muistan, että parhaimmillani harrastuksia minulla oli kuutena päivänä viikossa. Vähän vanhempana alkoi lajeja karsiutumaan pois ja panostin vain yhteen lajiin, miekkailuun. Se on vieläkin lähellä sydäntäni ja suuri intohimoni, vaikka en enää ole niin aktiivisesti sitä käynyt treenaamassa.

Aktiivinen liikkuminen kuitenkin jäi kun muutin omilleni pois kotikaupungistani opintojen perässä Helsinkiin. Seurauksena tästä oli kehonrappeutuminen pikku hiljaa. En tarkoitta että olisin "lihonut", olen aina ollut tukevampi kuin treenikaverini, vaan kroppani alkoi oikeasti menemään huonoon kuntoon.

Olin 14-vuotiaan lopettanut aktiivisen uintiurani ja päättänyt silloin panostaa miekkailuun. Seurauksena tästä olkapääni olivat alkaneet naksumaan, etenkin oikea puoleni.
Olin 20 ja opiskelemassa jo toiseen ammattiani, Vaatturiksi, kun käteni alkoi puutumaan kesken työskentelyn koulussa. Lopulta kipu olkapäässä oli niin suuri etten voinut edes kynää pitää kädessä, joten työskentelyni keskeytyi tyystin.
Jouduin lääkärin neuvosta sairaslomalle kuukaudeksi ja käymään fysioterapeutilla näyttämässä olkapäätäni.
Lihakseni olivat surkastuneet osittain ja olkapääni oli mennyt huonoon asentoon.
Käteeni annettiin puolenlitran edipullon ja lauseen "Tämän verran jaksat nostaa tuolla olalla."
Olin niin vihainen itselleni. Miten olin voinut päästää itseni sellaiseen kuntoon??? Olin aina rakastanut liikkumita. Mikä minuun oli mennyt kun en enää tehnyt muuta kuin ollut koulussa ja kotona.

Tämä oli varmaan se isoin potku siihen että aloin taas liikkumaan. 

Harrastin aluksi vain kotitreenejä, perus lihaskuntoa ja välillä seurasin joitakin treeni videoita Youtubesta.

Mutta kun itsensä kuntoon saaminen ei ole niin helppoa. Pelko siitä, että rapistun taas on kokoajan sielä alitajunnassa. Se sai haluamaan enemmän.
Tavattuani pari vuotta sitten poikaystäväni, joka harrastaa jalkapalloa ja kuntosalia, olen hänen seurakseen liittynyt salitreenaamiseen.
Sielä ollessani ensimmäisiä kertoja, huomasin kuinka "heikko" olin.
En sano että kaikkien pitää pystyä nostamaan paljon rautaa, mutta itselleni viidenkilon painojen heiluttaminen tuskallisena oli kova paikka. Olin tottunut siihen että olen niitä vahvimpia tyttöjä. Nyt tunsin olevani hyvin heikko.

Kävin noin vuoden verran salilla poikaystäväni kanssa ilman kunnon treeni ohjelmaa. Treenasin aina sitä mitä huvitti. Yleisimmät oli jalkatreenit ja vatsa.
Tähänkin olisin voinut olla tyytyväinen. Oli hyvä että edes liikuin. Olkapäävaivat eivät olleet vaivanneet minua enää ja muutenkin liikkuminen antoi niin hyvää oloa. Jaksoin paljon enemmän.

Miksi sitten halusin alkaa pudottaa painoani?

Pakko myöntää, että itse tuntoni ei ole ollut koskaan kovin hyvä.
Niin kuin jo aikaisenmmin mainitsin, olin aina ollut niitä kaveriporukan isoimipia, vaikka harrastin eniten liikunktaa. Ruokailu tottumukseni olivat aika huonot.
Minua motivoi kuitenkin eniten poikaystäväni jolla melkein näkyy sixpack.
En tuntenut olevani tarpeeksi hyvä hänelle. TÄMÄ ON EHDOTTOMASTI HUONO TAPA AJATELLA! Hänhän piti minusta juuri sellaisena.
Tämä kaikki oli vain oman pääni sisäistä, ja tytöille turhankin yleistä, ulkonäkö painetta.
Pakko näyttää paremmalta..... Rehellisesti, varmaan aika moni ajattelee näin.

Salilla pörrätessäni ja vierestä fitness videoita katsellen, aloin haaveilemaan itsellenikin urheilullista ulkonäköä. En missään nimessä laihaa, kuihtunutta ulkonäköä, vaan terveen ja lihaksikkaan ulkonäön havittelu tuli mieleen.
Koska poikaystäväni haavailee salaa joskus voivansa tehdä personal trainerin töitä, hän suostuin auttamaan minua tavoitteessani saamaan hyvin voiva, urheilullinen kroppa ja toki myös henkisen hyvän olonn tavoittelemisessa.
Hän on laatinut minulle treeni ohjelmani ja neuvonut ruoka valiossani.

Haluan täälä blogissani kertoa fiiliksistäni treeniviikon aikana. Ainahan se ei ole mukavaa ja välillä niin pakkopullaa, mutta tavoitteeseeni yritän päästä.
Kroppani pistää hanttiin aika ajoin erillaisilla mielenilmaisuilla ja koitan antaa sille vain aikaa tottua. Minulla ei ole takarajoja koska minun pitää miltäkin näytää. En ole edes harkinnut fitnesskisoihin osallistumista. Tavoitteeni on vain olla itseensä tyytyväinen, kohentaa omaa sisäistä olemustani. Henkinen ja fyysinen hyvin vointi.

Nyt toivotan hyvää yötä.
Palaan pian kertomaan miten tämä treenaaminen on mennyt, miten se on maistunut ja näytän muutaman kuvankin tästä menneestä.
 ~Taku