Olin ajatellut kirjoittavani seuraavaksi millaisia asioita olen kokeillut ruokailuni suhteen, millä kalori määrällä, millä tauotuksella,
Mutta nyt päätin etten kirjoitakaan siitä.
Aiheeni muuttui kun olen huomannut erään itselleni hyvin hyvin negatiivisen asian vaivaavan minua kovin.
Ennen treenaain pienellä opiskelijoiden salilla tässä asuntolassa. Sielä totuin niihin muutamaan ihmiseen jotka sielä käyvät ja yleensä kukaan ei välitäkkään juuri mitä toinen tekee, ellet nyt sitten odota pääseväsi käyttämään samaa välinettä. :D
On sellainen kotoinen ja hyvä olo treenata naama punaisena, kukaan ei vällitä.
Mittä nut olemme poikakaverini kanssa siirtyneet uudelle ja paremmalle salille.
Täällä ole kokenut oloa että haluaisin vain olla näkymätön. :(
Treenaan niin sanotulla "miesten puolella", yleis puoli,
koska treenaan poikakaverini kansaa.
En ole ainoa nainen joka sielä treenaa ja se ei haittaa minua ollenkaan MUTTA,
Tämän kahden kuukauden treeniajan aikana sielä
Olen saanut niin monia halveksivia katseita toisilta naisilta. Arvioivia silmäyksiä, silmien pyörityksiä...
Miksi? En ymmärrä :(
Näinä päivinä haluaisin vain kadota. Minähän vain treenaan sielä niinkuin kaikki muutkin.
On totta että minäkin vilkuilen ympärilleni ja välillä katson mitä toiset tekevät, mutta en halua arvioida ketään. Jotkut vasta aloittavat, jotkut ovat tehneet pidempään. Toiset pudottavat painoa, joku kasvattaa lihasta ja toinen haluaa vain pitää itsensä kunnossa. Koskaan ei voi tietää millä periaatteella joku toinen treenaa ja asia ei minulle kuulu, joten en halua arvostella.
Esim. Itse en voi polvivammansa takia tehdä syviä kyykkyjä joten teen niin miten pystyn.
Tiedän että mm. Tästä olen saanut halveksevia katseita, mutta sen voin niellä, minulla on hyvä syy jonka itse tiedän ja olen hyväksynyt.
Mutta treenatessani ihan mitä muuta vaan... Selkää...
En ymmärrä... :(
Jotenkin oma itsetunto laskee minulla siitä.
Anteeksi että olen täällä ja että treenaan näin.
Poikakaverini on tästä asiasta koittanut minua potkia pepulle. "Anna olla" "keskity treenaamiseen ja ole välittämättä kenestäkään muusta"
Itsetunnon kohottamiseksi (muunmuassa siksi) treenaan ja koitan saada itseni sinut itseni kanssa.
En vain pidä liiasta tuijottamisesta.
Tulee lytistetty olo. :(
Onko kenelläkään muulla tätä ongelmaa?
Mietteliäs ja allapäin oleva Taku painuu nyt peiton alle miettimään asioita.
